maanantai 25. kesäkuuta 2018

Se yksi

En tiedä miks yritän edes kirjottaa tästä, vaikka en itse ees ymmärrä mitä oon asiasta mieltä. Tiedän kyllä mitä mieltä kaikki muut on, mut sillä ei oo mitään väliä. Me ei eletä täällä ketään muuta varten, eihän? Tämä uskomaton ja pään sekasin saava tarina alkaa siintä, kun oli eräs tyttö josta kauheesti puhuttiin pahaa ja kaikki vihas kaikkea mitä se teki. Ollaan siis oltu aika nuoria sillon joten tämmöinen draamailu on arkea. Minäkin vihasin, vaikken edes tuntenut. Meidän ystävyys alkoi, kun vappuna avauduin miten tyhmä olen, koska vihaan ihmistä, kenelle en ole koskaan edes puhunut.

Joo, meidän ystävyys on ollu ku pahimman luokan on/off vitsi. Aina me tehdään toiselle niin pahasti jossain välissä, että toiselta murtuu maa jalkojen alta. Miksi? En osaa vastata. En myöskään siihen, miksi me ollaan edelleen ystäviä. Miksi me tarvitaan toisiamme? Oon miettinyt lähes kirjaimellisesti pääni puhki, päässä ei pyöri muuta kuin kysymys miksi. Onks kellään muulla tämmöistä? Saattaa mennä useita viikkoja tai kuukausia, ettei me edes puhuta sanaakan toisillemme, mutta sitten kun taas puhutaan tuntuu kuin aikaa ei olisi ollut edes välissä. Käytännössä jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Oon itkeny silmät joskus päästä tän ihmisen takia, mut oon myös saanu sen isoimman tuen mitä oon tarvinnu.

En voi unohtaa sitä, miten hän aina auttaa. Ihan sama, mitä pyydän vastaus on aina tottakai. Kun oon yksinäinen, hän kertoo et nyt mentiin ulos ja pää tyhjäks. Lähtee kaikkeen mukaan kyseenalaistamatta. Osaa siis olla yhtä ihana, kuin yhtä perseestä. Välillä vihaan niin kovaa, et naama irtoo. En jaksa olla selittämässä tätä kyseenalaista ystävyyttä aina kaikille, koska en itekkään osaa vastata enkä itsekkään ymmärrä. Pelkään olla hänen ystävä, mut pelkään myös ettei oltais. Voispa me joskus alottaa alusta, koko ystävyys. Ei olis näin paljon painotaakkaa, vaikka kaikki se kirjaimellisesti unohtuu sillä hetkellä kun vietetään aikaa yhdessä. Näihin vuosiin mahtuu liikaa, en osaa punnita edes kumpaa enemmän, hyvää vai huonoa.

Joku viisaampi voisi kertoa, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan? Olen aivan hukassa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti