Olen aina ajatellut ystävien, tuttujen, tuntemattomien ihmisten kanssa, että tee toiselle, niinkuin haluat itsellesi tekevän. Tällä ajatusmaailmalla olen pärjännyt ja tullut toimeen kaikkien kanssa, sen enempää riitelemättä. On myöskin suotavaa olla toiselle hyvä ja ystävällinen, mutta niin kuin kaikki tiedämme tähän maailmaan mahtuu monenlaista ajatustapaa ja ihmistä.
Oon halunnut olla tän blogin kanssa rehellinen siitä, mitä miun elämässä ihan oikeasti tapahtuu ja mitkä asiat tulee arkipäivisin eteen. Minkä ongelmatilanteiden kanssa kamppailen ja ylipäätään mitä ajatuksia tässä päässä liikkuu. Sen enempää nimiä mainitsematta, miulle kävi kovin ikävä niinsanottu välikohtaus lauantaina. Sanotaanko näin, että ihminen on hyvä luomaan draamaa tyhjästä ja tekee kaikkensa saadakseen huomion itseensä edes hetkeksi ja on valmis sen takia ottamaan riskin, että ystävyyssuhteet jopa katkeaa tästä syystä. Miun niinkutsuttu ystävä oli tähän valmis riehakkaan baari-illan jälkeen. Miika oli myös illanvietossa, itse siis jo kotona nukkumassa kun miika tulee kotiin ja kertoo mikä hänellä oli valomerkin aikaan vastassa. Kirjaimellisesti ja mitään vähättelemättä, tämä niinkutsuttu ystävä, henkilö X, oli nähnyt tarpeelliseksi alkaa draamailemaan ja juoruilemaan miusta, miun selän takana, miun elämän rakkaudelle.
Mie luulin hetken, että ollaan päästy yli tästä teini-iän suurista kohtauksista ja selkään puukottamisista. Pahinta varmaan oli se, etten mie edes yllättynyt että tämä henkilö teki näin. Suurta kohtausta tässä ei sen enempää miun ja miikan parisuhteeseen tullut, mutta loukkaantumisia kyllä puolin ja toisin ja suurta harmia omalle mielelle. Hetken aikaan se meidän 100% luottamus ei ollutkaan sitä, vain yhden ihmisen takia. Siitä päästäänkin asiaan, mikä minua toiseksi tässä vaivaa. Jos meillä ei ole luottamusta, meillä ei ole mitään. Pelkkää harhaluuloa, kuulopuheita, epätodellista oloa, epäilyjä. Se epäily ja syyttely kun ei korjaa tai estä mitään. Päinvastoin, pariskunta ajautuu toisistaan vain erilleen. Tai ainakin polku harhautuu hetkeksi eri suuntiin. Ketään ihmistä ei yksinkertaisesti voi omistaa. Luulen että tämä luottamusasia on selvitetty näin omassa parisuhteessa, mutta miksi se edelleen kalvaa mieltä? Siksi, että hetken aikaan se ei ollut täydellistä? Tuleeko näitä hetkiä vielä tulevaisuudessa?
Uskon tämän henkilö X kohdalla siihen, niinkuin otsikkokin sanoo, että tämän asian hän jätti taakseen, mutta tulee sen edestään löytämään. Ehkä sillä tavalla, että monen silmissä luottamus kyseiseen henkilöön on nolla ja tulee olemaan. Moni osasi odottaa selkäänpuukottamista, niin kuin minäkin. Toivon itselleni viisautta ja voimaa käymään tämän asian läpi ja antaa isompien voimien hoitaa epärehelliset ja itsekkäät ihmiset itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti