En tiedä miks yritän edes kirjottaa tästä, vaikka en itse ees ymmärrä mitä oon asiasta mieltä. Tiedän kyllä mitä mieltä kaikki muut on, mut sillä ei oo mitään väliä. Me ei eletä täällä ketään muuta varten, eihän? Tämä uskomaton ja pään sekasin saava tarina alkaa siintä, kun oli eräs tyttö josta kauheesti puhuttiin pahaa ja kaikki vihas kaikkea mitä se teki. Ollaan siis oltu aika nuoria sillon joten tämmöinen draamailu on arkea. Minäkin vihasin, vaikken edes tuntenut. Meidän ystävyys alkoi, kun vappuna avauduin miten tyhmä olen, koska vihaan ihmistä, kenelle en ole koskaan edes puhunut.
Joo, meidän ystävyys on ollu ku pahimman luokan on/off vitsi. Aina me tehdään toiselle niin pahasti jossain välissä, että toiselta murtuu maa jalkojen alta. Miksi? En osaa vastata. En myöskään siihen, miksi me ollaan edelleen ystäviä. Miksi me tarvitaan toisiamme? Oon miettinyt lähes kirjaimellisesti pääni puhki, päässä ei pyöri muuta kuin kysymys miksi. Onks kellään muulla tämmöistä? Saattaa mennä useita viikkoja tai kuukausia, ettei me edes puhuta sanaakan toisillemme, mutta sitten kun taas puhutaan tuntuu kuin aikaa ei olisi ollut edes välissä. Käytännössä jatketaan siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Oon itkeny silmät joskus päästä tän ihmisen takia, mut oon myös saanu sen isoimman tuen mitä oon tarvinnu.
En voi unohtaa sitä, miten hän aina auttaa. Ihan sama, mitä pyydän vastaus on aina tottakai. Kun oon yksinäinen, hän kertoo et nyt mentiin ulos ja pää tyhjäks. Lähtee kaikkeen mukaan kyseenalaistamatta. Osaa siis olla yhtä ihana, kuin yhtä perseestä. Välillä vihaan niin kovaa, et naama irtoo. En jaksa olla selittämässä tätä kyseenalaista ystävyyttä aina kaikille, koska en itekkään osaa vastata enkä itsekkään ymmärrä. Pelkään olla hänen ystävä, mut pelkään myös ettei oltais. Voispa me joskus alottaa alusta, koko ystävyys. Ei olis näin paljon painotaakkaa, vaikka kaikki se kirjaimellisesti unohtuu sillä hetkellä kun vietetään aikaa yhdessä. Näihin vuosiin mahtuu liikaa, en osaa punnita edes kumpaa enemmän, hyvää vai huonoa.
Joku viisaampi voisi kertoa, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan? Olen aivan hukassa..
maanantai 25. kesäkuuta 2018
torstai 14. kesäkuuta 2018
Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Niin kliseinen otsikko, että kauan mietin kirjotanko sitä vai en, mutta tähän elämäntilanteeseen se sopi paremmin kuin kirsikka kakun päälle. Vaikka ei aina siltä vaikutakkaan ja itsekkin monet vastoinkäymiset läpi käynyt, voin nyt sanoa että uskoakseni hyvät teot palkitaan. Uskaltaisiko jopa sanoa, että karma on kurkannut pankkiin ja huomannut miten paljon siellä on hyviä tekoja tallessa ja päättänyt antaa hyvää minullekkin tänne risukasaan. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan, voin sanoa olevani tasaisen onnellinen ja ennenkaikkea onnistunut tekemään elämäni ja tulevaisuuteni kannalta hyviä päätöksiä. Kuinka paljon sitä arvostaakaan kaikkea elämässäni olevaa niin paljon enemmän. Pitäisi muistaa jokaisesta arkisesta asiasta olla kiitollinen, vaikka se tuntuu välillä niin itsestäänselvyydeltä. Siivotusta kodista, kun tulet pitkän päivän jälkeen töistä kotiin. Siitä, että mies on hakenut lapsen hoidosta ja viettänyt kalliarvoista aikaa kotona, että saan olla töissä.
Ensimmäisenä siis olen kiitollinen Miikalle. Miten paljon toisen rakkaus ja tuki auttaa elämässä eteenpäin. Kuin hän olisi luja kallio, mihin turvautua hyvinä ja huonoina hetkinä. Miten paljon toinen odottaa sinua kotiin päivän jälkeen ja on vielä valmis antamaan läheisyyttä ja rakkautta, vaikka molempia väsyttää niin paljon. Kun kissa on uhmissaan tuhonnut puoli keittiötä, Miika herää aamu seitsemältä miun kanssa sen keittiön siivoamaan, ettei vain miun tartte tehdä sitä yksin. Niin paljon asioita, niin paljon rakkautta ja kiitollisuutta. Tuntuu välillä, että oon elämäni hänelle velkaa kaikesta avusta ja tuesta, tietysti yritän kaikkeni antaa hänelle kaiken tuen ja avun mitä hän tarviaa ja tärkeintä on muistaa kehua toista pahoinakin päivinä ja yrittää kääntää se sysipaska päivä jotenkin positiivisemmaksi ja kertoa, että se päivä on huomennakin.
Kiitollinen olen myös nykyiselle työpaikalleni, että on antanut miulle mahdollisuuden kehittyä alan ammattilaisena ja puhkunut minuun niin paljon itsevarmuutta, että voisin murtaa vuoren. Vaatia saa, sekä sitä myös tuolla tehdään ja se on enemmän kuin hyvä. Sillä saa ihmisestä ihan kaiken irti asiakaspalvelijana, ja kaikkein parasta on se, ettei koskaan mikään palvelu ole liikaa. Saa antaa itsestään juuri sen kaiken, mitä siussa on. Vahvuudet, heikkoudet. Kaikki otetaan huomioon ja huomioidaan ihmisten vahvuudet ja siinä mikä on meidän bravuuri. Mutta kuitenkin ollaan valmiita menemään meidän mukavuusalueen ulkopuolelle, mistä voin omasta kokemuksesta sanoa, että on eniten hyötyä kehityksen kannalta ajatellen. Tuolla aloittaessani hyvä kun tarjotinta uskalsin kantaa ja nyt kuukautta myöhemmin voisin liidellä salin läpi tarjotin täynnä laseja. Kuinka kaataa viini oikein, kuinka yhteistyössä järjestää maailman parhaimmat tapahtumat juuri asiakkaiden toiveiden mukaan. Uran kehityksen kannalta olen juuri siellä, missä miun pitääkin olla.
Ystävät tietää miten kiitollinen olen heille, että he ovat kärsivällisiä kun aikaa nähdä on entistä vähemmän töiden suhteen, että aina menee tavalla tai toisella ristiin aikataulut. Kärsivällisyyttä tarvitaankin, koska moniin asioihin keskittyminen vie aina huomiota jostain muusta pois vaikka nämä kolme asiaa ovat niitä, mistä en aio tinkiä. Perhe, ystävät ja unelmien työpaikka. Lähitulevaisuudessa talon remontoimista juuri sellaiseksi kuin meidän perhe sen haluaa. Nyt kun asiat pysyisivät tällaisina, niin voisin aina olla se tasaisen ja arkisen onnellinen ihminen!
Ensimmäisenä siis olen kiitollinen Miikalle. Miten paljon toisen rakkaus ja tuki auttaa elämässä eteenpäin. Kuin hän olisi luja kallio, mihin turvautua hyvinä ja huonoina hetkinä. Miten paljon toinen odottaa sinua kotiin päivän jälkeen ja on vielä valmis antamaan läheisyyttä ja rakkautta, vaikka molempia väsyttää niin paljon. Kun kissa on uhmissaan tuhonnut puoli keittiötä, Miika herää aamu seitsemältä miun kanssa sen keittiön siivoamaan, ettei vain miun tartte tehdä sitä yksin. Niin paljon asioita, niin paljon rakkautta ja kiitollisuutta. Tuntuu välillä, että oon elämäni hänelle velkaa kaikesta avusta ja tuesta, tietysti yritän kaikkeni antaa hänelle kaiken tuen ja avun mitä hän tarviaa ja tärkeintä on muistaa kehua toista pahoinakin päivinä ja yrittää kääntää se sysipaska päivä jotenkin positiivisemmaksi ja kertoa, että se päivä on huomennakin.
Kiitollinen olen myös nykyiselle työpaikalleni, että on antanut miulle mahdollisuuden kehittyä alan ammattilaisena ja puhkunut minuun niin paljon itsevarmuutta, että voisin murtaa vuoren. Vaatia saa, sekä sitä myös tuolla tehdään ja se on enemmän kuin hyvä. Sillä saa ihmisestä ihan kaiken irti asiakaspalvelijana, ja kaikkein parasta on se, ettei koskaan mikään palvelu ole liikaa. Saa antaa itsestään juuri sen kaiken, mitä siussa on. Vahvuudet, heikkoudet. Kaikki otetaan huomioon ja huomioidaan ihmisten vahvuudet ja siinä mikä on meidän bravuuri. Mutta kuitenkin ollaan valmiita menemään meidän mukavuusalueen ulkopuolelle, mistä voin omasta kokemuksesta sanoa, että on eniten hyötyä kehityksen kannalta ajatellen. Tuolla aloittaessani hyvä kun tarjotinta uskalsin kantaa ja nyt kuukautta myöhemmin voisin liidellä salin läpi tarjotin täynnä laseja. Kuinka kaataa viini oikein, kuinka yhteistyössä järjestää maailman parhaimmat tapahtumat juuri asiakkaiden toiveiden mukaan. Uran kehityksen kannalta olen juuri siellä, missä miun pitääkin olla.
Ystävät tietää miten kiitollinen olen heille, että he ovat kärsivällisiä kun aikaa nähdä on entistä vähemmän töiden suhteen, että aina menee tavalla tai toisella ristiin aikataulut. Kärsivällisyyttä tarvitaankin, koska moniin asioihin keskittyminen vie aina huomiota jostain muusta pois vaikka nämä kolme asiaa ovat niitä, mistä en aio tinkiä. Perhe, ystävät ja unelmien työpaikka. Lähitulevaisuudessa talon remontoimista juuri sellaiseksi kuin meidän perhe sen haluaa. Nyt kun asiat pysyisivät tällaisina, niin voisin aina olla se tasaisen ja arkisen onnellinen ihminen!
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Olen aina ajatellut ystävien, tuttujen, tuntemattomien ihmisten kanssa, että tee toiselle, niinkuin haluat itsellesi tekevän. Tällä ajatusmaailmalla olen pärjännyt ja tullut toimeen kaikkien kanssa, sen enempää riitelemättä. On myöskin suotavaa olla toiselle hyvä ja ystävällinen, mutta niin kuin kaikki tiedämme tähän maailmaan mahtuu monenlaista ajatustapaa ja ihmistä.
Oon halunnut olla tän blogin kanssa rehellinen siitä, mitä miun elämässä ihan oikeasti tapahtuu ja mitkä asiat tulee arkipäivisin eteen. Minkä ongelmatilanteiden kanssa kamppailen ja ylipäätään mitä ajatuksia tässä päässä liikkuu. Sen enempää nimiä mainitsematta, miulle kävi kovin ikävä niinsanottu välikohtaus lauantaina. Sanotaanko näin, että ihminen on hyvä luomaan draamaa tyhjästä ja tekee kaikkensa saadakseen huomion itseensä edes hetkeksi ja on valmis sen takia ottamaan riskin, että ystävyyssuhteet jopa katkeaa tästä syystä. Miun niinkutsuttu ystävä oli tähän valmis riehakkaan baari-illan jälkeen. Miika oli myös illanvietossa, itse siis jo kotona nukkumassa kun miika tulee kotiin ja kertoo mikä hänellä oli valomerkin aikaan vastassa. Kirjaimellisesti ja mitään vähättelemättä, tämä niinkutsuttu ystävä, henkilö X, oli nähnyt tarpeelliseksi alkaa draamailemaan ja juoruilemaan miusta, miun selän takana, miun elämän rakkaudelle.
Mie luulin hetken, että ollaan päästy yli tästä teini-iän suurista kohtauksista ja selkään puukottamisista. Pahinta varmaan oli se, etten mie edes yllättynyt että tämä henkilö teki näin. Suurta kohtausta tässä ei sen enempää miun ja miikan parisuhteeseen tullut, mutta loukkaantumisia kyllä puolin ja toisin ja suurta harmia omalle mielelle. Hetken aikaan se meidän 100% luottamus ei ollutkaan sitä, vain yhden ihmisen takia. Siitä päästäänkin asiaan, mikä minua toiseksi tässä vaivaa. Jos meillä ei ole luottamusta, meillä ei ole mitään. Pelkkää harhaluuloa, kuulopuheita, epätodellista oloa, epäilyjä. Se epäily ja syyttely kun ei korjaa tai estä mitään. Päinvastoin, pariskunta ajautuu toisistaan vain erilleen. Tai ainakin polku harhautuu hetkeksi eri suuntiin. Ketään ihmistä ei yksinkertaisesti voi omistaa. Luulen että tämä luottamusasia on selvitetty näin omassa parisuhteessa, mutta miksi se edelleen kalvaa mieltä? Siksi, että hetken aikaan se ei ollut täydellistä? Tuleeko näitä hetkiä vielä tulevaisuudessa?
Uskon tämän henkilö X kohdalla siihen, niinkuin otsikkokin sanoo, että tämän asian hän jätti taakseen, mutta tulee sen edestään löytämään. Ehkä sillä tavalla, että monen silmissä luottamus kyseiseen henkilöön on nolla ja tulee olemaan. Moni osasi odottaa selkäänpuukottamista, niin kuin minäkin. Toivon itselleni viisautta ja voimaa käymään tämän asian läpi ja antaa isompien voimien hoitaa epärehelliset ja itsekkäät ihmiset itsestään.
Oon halunnut olla tän blogin kanssa rehellinen siitä, mitä miun elämässä ihan oikeasti tapahtuu ja mitkä asiat tulee arkipäivisin eteen. Minkä ongelmatilanteiden kanssa kamppailen ja ylipäätään mitä ajatuksia tässä päässä liikkuu. Sen enempää nimiä mainitsematta, miulle kävi kovin ikävä niinsanottu välikohtaus lauantaina. Sanotaanko näin, että ihminen on hyvä luomaan draamaa tyhjästä ja tekee kaikkensa saadakseen huomion itseensä edes hetkeksi ja on valmis sen takia ottamaan riskin, että ystävyyssuhteet jopa katkeaa tästä syystä. Miun niinkutsuttu ystävä oli tähän valmis riehakkaan baari-illan jälkeen. Miika oli myös illanvietossa, itse siis jo kotona nukkumassa kun miika tulee kotiin ja kertoo mikä hänellä oli valomerkin aikaan vastassa. Kirjaimellisesti ja mitään vähättelemättä, tämä niinkutsuttu ystävä, henkilö X, oli nähnyt tarpeelliseksi alkaa draamailemaan ja juoruilemaan miusta, miun selän takana, miun elämän rakkaudelle.
Mie luulin hetken, että ollaan päästy yli tästä teini-iän suurista kohtauksista ja selkään puukottamisista. Pahinta varmaan oli se, etten mie edes yllättynyt että tämä henkilö teki näin. Suurta kohtausta tässä ei sen enempää miun ja miikan parisuhteeseen tullut, mutta loukkaantumisia kyllä puolin ja toisin ja suurta harmia omalle mielelle. Hetken aikaan se meidän 100% luottamus ei ollutkaan sitä, vain yhden ihmisen takia. Siitä päästäänkin asiaan, mikä minua toiseksi tässä vaivaa. Jos meillä ei ole luottamusta, meillä ei ole mitään. Pelkkää harhaluuloa, kuulopuheita, epätodellista oloa, epäilyjä. Se epäily ja syyttely kun ei korjaa tai estä mitään. Päinvastoin, pariskunta ajautuu toisistaan vain erilleen. Tai ainakin polku harhautuu hetkeksi eri suuntiin. Ketään ihmistä ei yksinkertaisesti voi omistaa. Luulen että tämä luottamusasia on selvitetty näin omassa parisuhteessa, mutta miksi se edelleen kalvaa mieltä? Siksi, että hetken aikaan se ei ollut täydellistä? Tuleeko näitä hetkiä vielä tulevaisuudessa?
Uskon tämän henkilö X kohdalla siihen, niinkuin otsikkokin sanoo, että tämän asian hän jätti taakseen, mutta tulee sen edestään löytämään. Ehkä sillä tavalla, että monen silmissä luottamus kyseiseen henkilöön on nolla ja tulee olemaan. Moni osasi odottaa selkäänpuukottamista, niin kuin minäkin. Toivon itselleni viisautta ja voimaa käymään tämän asian läpi ja antaa isompien voimien hoitaa epärehelliset ja itsekkäät ihmiset itsestään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)