More about me

Vihdoin se ois terveellisempi elämä alotettu, ainakin hetkeksi taas. Tosin tää on kestänyt JO viikon joten on se 5 päivää enemmän kuin normaalisti. En niinkään painonpudotuksen takia tähän lähteny, vaan koska melkein joka päivä tuli syötyä roskaruokaa tai naposteltua suklaata, sipsiä tms. joten oma olo alkoi olla todella turvonnut. Sekä tuli myös kalliiksi joka päivä syödä ulkona.
No nyt olen syönyt 5x päivässä suurinpiirtein aika normaalisti, mutta jättänyt vaalean leivän kokonaan pois ja peruna/makaronit jättänyt aika vähälle juurikin turvotuksen vuoksi. Huomaa kuitenkin jo viikon jälkeen että olo on itselläni paljon parempi ja jaksaa enemmän, sekä käyn pienillä kävelyillä päivittäin pojan kanssa, varsinkin kun nyt ollu ihanat ilmat täällä.

Miulla myöskin ammatti vaihtuu aika radikaalisti tässä vuoden sisällä. Miusta tulee automaalari niinkuin tuolla aiemmassa postauksessa vähän mainitsinkin, nyt tehnyt niitä töitä nelisen kuukautta ja ollu tosi tyytyväinen omaan kehitykseen työssä ja kuitenkin alotin täysin nollasta ja aika paljon osaan jo itsenäisesti tehdä. Koulua ootan todella innolla, koulumatka tulee kuitenkin olemaan pitkä koska koulu on Kouvolassa, mutta kyllä sitä vuoden jaksaa sinne ajella vaikka miten perin.

Viime heinäkuussa meille kotiutui 2-vuotias persialaiskissa Lumi. Olin aika niinsanotusti paniikissa, koska en tiennyt kissoista mitään. En oikeestaan tiedä kunnolla edelleenkään! Lumi oli hyvä seura miulle yksinäisinä hetkinä, varsinkin kun Otto oli viettämässä isiviikonloppuja. Oli ihanaa tulla esim baarista kotia ja täällä odotti joku kenelle sie oot koko sen elämä. Mietin monesti, että mie oon kaikki mitä hänellä on ja se tuntu tärkeeltä. Aloin melkein suoraan miettiä toisen kissan hankkimista, Lumille kaveriksi. Olin puolisen vuotta opetellut niinkutsuttua kissa-arkea ja näin sopivan ilmoituksen Scottish Straight -pennuista. Mietin hetken tietysti miikanki kanssa, mutta Lumista oli tullut niin iso osa miun elämää ja sanoin Miikalle että jos et tykkää kissoista tai kykene niiden kanssa olemaan, niin ovi on tuolla. Niin julmalta kun se kuulostaakin, niin ennemmin tänne ne kissat jää.
Manu siis kotiutui meille helmikuun alussa ja asunut meillä nyt parisen kuukautta. Kissat sopeutunut toisiinsa todella hyvin ja ne pitääkin seuraa toisilleen miun työpäivien ajan. Otto rakastaa kissoja, eikä kissoista kumpikaan pure tai raavi vaikka Manukin vielä pentu on. Haaveissa olisi vielä kolmas kissa! Ehkä joskus kun on isompi asunto :D

Eli siis tässä parin vuoden aikana miusta on kuoriutunut todella kissaihminen, ei asiakaspalvelutyössä viihtyvä ja muutenkin todella erilainen ihminen. Innolla ootan mitä tulevaisuus tuo tullessaan meille!