Mitäs miulle kuuluu? Viimeisimmästä postauksesta voin sanoa, että paljon kuuluu. Ensimmäiseksi ehkä se suurin päätös minkä tein, oli kouluun palaaminen. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa mitä menetin vai menetinkö mitään. Yleensähän kun yhden oven sulkee, niin toinen avautuu. Tässä tapauksessa siis suljin vakityöpaikan opiskelun takia ja kyse on siis kahdesta täysin eri alasta. Olisko miun stressitaso hajottanut pään lopullisesti jos en olisi päätöstä tehnyt? Miten parisuhteen olisi loppupeleissä käynyt? Onneksi en katsonut sitä sivua loppuun. Palasin siis miikalle työssäoppimaan, olin ja olen edelleen tästä päätöksestä hyvin varma ja iloinen. Aivan parasta kun työkavereina on vaan miehiä eikä heidän kanssa ole minkäännäköistä draamaa. Jokaikisessä aiemmassa työpaikassa on aina ollut selkäänpuukotusta ja selkeää työpaikkakiusaamista. Mihin sitä enää edes uskaltaa hakea töihin valmistumisen jälkeen? No sitä mietitään sitten, kun sen ajankohta on.
Mieliala on parempaan päin työpaikkavaihdoksen jälkeen ja enää ei ole pakottavaa suorittamisen tarvetta ollut. Nykyisin pystymme miikan kanssa tekemään jo täysin eri hommia töissä ja itse teen myös iltavuoroa kerran-kaksi viikossa ja silloin olen yksin töissä. Parhautta on nähdä poikien ilmeet, kun oon itse maalannut jotain ja ne selkeesti on yllättyneitä. Miikakin monesti sanonut että ootti jotain kamalaa tullessaan aamuvuoroon miun jäljiltä. Joka päivä tosin tulee paljon uusia asioita esille, mitä luulin jo osaavani. Se on kuitenkin hyvä, koska uskon että aina on opittavaa ja kehitettävää itsessään. Samalla olisi hyvä kehittää omaa itseään ihan persoonanakin. Sen kanssa onkin sitten enemmän vaikeuksia.
Miun luonne on välillä todella kamala. Miun on vaikea iloita toisten menestyksestä ja se on aina ollut miulle hankalaa. En osaa yhdistää sitä mihinkään tai kehenkään, enkä tiedä mikä sen aiheuttaisi. Ärsyynnyn helposti joihinkin tiettyihin ihmisiin ja annan sen myös näkyä. Miust tuntuu, että etsin itseäni vielä ja haluan ehdottomasti muuttaa itsessäni ne kielteiset asiat. Tosin kukaan ei ole täydellinen ja kaikissa on virheitä minkä kanssa pitää vain elää. Tällä hetkellä oon jo todella uuvuksissa perus arjesta, minkä jaksan kyllä hoitaa mutta olen usein väsynyt enkä jaksa panostaa enää vapaa-aikaan sen enempää. Lopetin tupakanpolton reilu 3 viikkoa sitten ja samaan syssyyn alkoholin käytön synttärihini saakka (vielä 1,5kk) ja alkoholi siksi, ettei tulisi retkahdettua tupakkaan ja samalla säästyisi isot tukut rahaa. Eli toisin sanoen, hyvästi sosiaalinen elämä. Onneksi on edelleen ystäviä kenellä on lapsia joten tulee hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun nähdään!
Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit
Herääminen on aina paras hetki vuorokaudesta.
Olitpa kuinka väsynyt tahansa, tunnet sisimmässäsi,
että mitä tahansa voi tapahtua.
Vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan,
se ei haittaa pennin vertaa.
Mahdollisuus on olemassa. Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti